Peliarvostelussa Carcassonne Kivikausi

Carcassonne on on yksi niistä peleistä, joita jokaisen olisi hyvä pelata ainakin kerran. Sen sisarpeli Carcassonne Kivikausi on hieman vähemmän tunnettu. Vuonna 2002 julkaistu Kivikausi on vaihtoehtoinen versio Carcassonnen peruspelistä. Siinä on jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ja jotain lainattua. Ja kokonaisuutena se on mielestäni parempi, kuin alkuperäinen Carcassonne.

Kuten sarjan muissakin peleissä, myös Kivikaudessa pelaajat rakentavat yhdessä Ranskassa sijaitsevan Carcassonnen maisemaa pelaamalla pöydälle erilaisia elementtejä sisältäviä laattoja. Kuten pelin nimi antaa ymmärtää, tällä kertaa maisemaa rakennetaan kivikaudella, kauan ennen kuin Carcassonnen kaupunkia oli olemassa. Laattojen kuvituksesta löytyy metsää, jokia, niittyjä sekä eläimiä.

Vuorollaan pelaajat asettavat yhden uuden laatan pöydälle ja pelaavat halutessaan pelaamalleen laatalle yhden seuraajistaan. Niin laattojen kuin seuraajienkin asettelussa on muutamia rajoituksia. Laattojen täytyy koskettaa jo pöydällä olevia laattoja, eivätkä niiden sisältämät maastoelementit saa olla ristiriidassa keskenään. Seuraajia taas saa pelata vain elementeille, joissa ei ole muiden pelaajien seuraajia. Tämä jälkeen mahdolliset valmiit elementit (valmis metsä tai valmis joki) pisteyteytään ja niissä olleet seuraajat otetaan takaisin laudalta. Peli loppuu kun kaikki laatat on pelattu. Tämän jälkeen niityt pisteytetään ja se pelaaja, jolla on eniten pisteitä voittaa.

Peliä on maustettu kolmella lisämausteella. Kun pelaajat saavat valmiiksi metsän, jossa on kultahippi, saa pelaaja nostaa ja asettaa välittömästi bonuslaatan. Bonuslaatat ovat melko voimakkaita ja yleisesti ottaen haluttua tavaraa. Seuraajat, jotka asetetaan niitylle ovat metsästäjiä. Niitä ei saa takaisin enää pelin aikana, joten sijoitus on peruuttamaton. Niillä on kuitenkin mahdollisuus saada suuria pistemääriä - olettaen, että niityllä olevissa eläimissä on enemmän kasvis- kuin lihansyöjiä. Kolmantena mausteena ovat majat, joita jokaisella pelaajalla on kaksi. Majat ovat kuin normaalit seuraajat, paitsi että ne pelataan jokeen ja niillä saa pisteitä siinä vesistössä olevista kaloista. Majoja ei myöskään saa enää takaisin, kun ne on kerran laittanut laudalle.

Toisin kuin perus-Carcassonneen, Kivikauteen ei ole saatavilla kuin yksi hyvin pieni lisäosa. Tämä voi olla plussaa tai miinusta, riippuen siitä tunteeko vetoa jättimäisiin tunteja kestäviin Carcassonne-peleihin sadoilla laatoilla. Itse olen melko lisäosariippuvainen, joten tämän pelin kohdalla se on itselleni plussaa, ettei lisäosien hankkimista tarvitse miettiä (tosin sen pienen lisäosan tulin hankkineeksi).

Kokonaisuutena Caracassonne Kivikausi on erittäin tasapainoinen kokonaisuus, joka toimii erityisen hyvin kaksinpelinä. Pelivuorot ovat nopeita ja peli ei kestä liian pitkään sisältöönsä nähden. Maiseman rakentaminen yhdessä laattoja asettelemalla on hauskaa - kahta samannäköistä maisemaa tuskin tulee koskaan vastaan. Niityt ja bonuslaatat tekevät Kivikaudesta mielestäni perus-Carcassonnea miellyttävämmän version.

Suosittelen Carcassonne Kivikautta niille, jotka etsivät 2-3 hengelle sopivaa, kevyehköä taktista peliä vahvalla esteettisellä elementillä varustettuna.