Love Letter koostuu kuudestatoista kortista. Joissakin versiossa mukana tulee myös muutama puinen kuutio, mutta niiden ainoa tarkoitus on pisteiden kirjaaminen. Peli on erittäin nopeatempoinen korttipeli, jossa bluffaamisella ja tuurilla on suuri merkitys. Pelaajalla on vuorollaan aina kaksi korttia, joista toinen pitää pelata. Kierroksen voittaa eliminoimalla muut pelaajat tai pitämällä kädessään korkeinta korttia kierroksen päättyessä. Love Letter on erittäin tyydyttävä pelikokemus ja edustaa mielestäni mikropelien kirkkainta kärkeä. Hintaakin sillä on vain 10 euroa, joten sen voi ostaa vaikka kaverillekin.
Hanabi on vuoden 2013 Spiel Des Jahres voittaja. Tämä korttipakasta ja parista pahvinpalasta koostuva yhteistyöpeli on erittäin innovatiivinen. Pelaajat pelaavat siis yhteistyössä, tarkoituksena saadaa aikaan mahdollisimman hieno ilotulitus pelaamalla erivärisiä kortteja numerojärjestyksessä pöydälle. Haastavaa touhusta tekee sen, että pelaajat eivät näe omia käsiään - ainoastaan muiden pelaajien kädet. Vuorollaan voi antaa vihjeen (tiettyjen rajoitusten sisällä) tai pelata kortin. Hanabi on hyvällä tavalla ahdistava peli. Onnistunut pelikokemus kuitenkin edellyttää, että pelin erittäin tiukkoja sääntöjä kommunikoinnista noudatetaan.
Coup on juonittelupeli, joka koostuu 15 kortista ja pahvirahoista. Coup on tyyliltään hieman samanlainen kuin Love Letter, mutta antaa paljon suuremmat mahdollisuudet bluffaamiseen ja kieroiluun. Coupissa pelaajille on kaksi korttia, jotka antavat oikeuden tehdä tiettyjä toiminta. Pelaaja voi kuitenkin tehdä minkä tahansa pelin toiminnoista. Muiden pelaajien kontolle jää haastaa pelaajan valinta, mikäli he eivät usko, että pelaajalla on toimintoon oikeuttava kortti. Haasteissa on kuitenkin melko suuret panokset, eikä niitä kannata tehdä kevyesti. Coup vaatii pelaajiltaan hieman enemmän, mutta on myös tyyliltään ja komponenteiltaan erinomainen ostos.
Eight-Minute Empire (kuvassa) on alueenvaltauksen ja valtakunnan rakentamisen mikropeli. Siinä on komponentteja hieman enemmän kuin aikaisemmissa esimerkeissä, mutta pelin aihe ja teema huomioonottaen voidaan mielestäni hyvin puhua mikropelistä. Tässä pelissä pelaajat yrittävät valloittaa laudalta alueita omilla armeijoillaan, rakentaa kaupunkeja ja kerätä resursseja. Tämä kaikki suoritetaan hyvin yksinkertaisen korttisysteemin avulla. Vuorollaan pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista korteista. Osa on ilmaisia, osasta pitää jotain maksaakin. Kortti antaa pelaajalle resurssin sekä toiminnon, joka toteutetaan välittömäst. Peli loppuu, kun kaikki pelaajat ovat valinneet tietyn määrän kortteja. Tällöin pisteytytään kerätyt kortit ja valloitetut alueet. Pelistä on olemassa myös uudempi Legends-versio, jossa ajatusta on viety hieman pidemmälle.
Tällä hetkellä mikropeleillä tuntuu olevan paljon imua. Pienet pelit puhuttelevat suuriin ja monimutkaisiin strategiapeleihin kyllästyneitä - tai ainakin vähän väsyneitä pelaajia. Nämä pelit lupaavat paljon peliä pienessä laatikossa ja vähässä ajassa. Aika kertonee, kuinka paljon näitä pelejä sitten loppujen lopuksi jaksaa pelata. Riittääkö sisältöä pidemmäksi aikaa?
