Miltä tuntuu pelata 12 tuntia samaa lautapeliä?

Mikä olisi sen parempi tapa aloittaa uusi blogi, kuin kertoa parin viikon takaisesta lautapelikokemuksestani. Kyseessä oli pisin yksittäinen pelini toistaiseksi. Älkää ymmärtäkö väärin, pitkät pelit eivät sinänsä ole minulle vieraita, mutta tällaisista yli 10 tunnin järkälemäisistä eepoksista en ole toistaiseksi päässyt nautiskelemaan.
 

Alustus

 

Peli, jota pelasimme, on nimeltään Twilight Imperium 3rd edition. Kyseessä on Fantasy Flight Gamesin julkaisema eeppinen avaruusooppera, joka toimii parhaiten kuuden pelaajan voimin. Kukin pelaaja ohjaa omaa muukalaisrotuaan, tarkoituksena saavuttaa galaksin herruus. Peli sisältää niin sotatoimia, poliittista selkäänpuukottamista kuin teknologista kilpajuoksua hienoimmista aseista. Peli on säännöiltään melko raskas.

Hauska yhteensattuma sinänsä, on se, että myin kyseisen pelin pois noin vuosi sitten juuri sen keston vuoksi. Itse olisin kyllä mielelläni pelannut sitä enemmänkin, mutta pelikaverini eivät innostuneet ideasta istua niin pitkään saman pelin ääressä. Lupasin pelin uudelle omistajalle, että mikäli hän jossain vaiheessa tarvitsee pelaajia, olisin käytettävissä. Vuotta myöhemmin kutsu sitten kävi. Pääsin siis pelaamaan omaa vanhaa peliäni.

Pirteänä sunnuntaiaamuna matkasin pelipaikalle Helsingin Arabianrantaan. Kutsu oli kello 11.00, joten saapuessani vain pari minuuttia etuajassa, pelkäsin myöhästyväni. Ei olisi tarvinnut, saavuin nimittäin ensimmäisenä. Peli oli jo siististä aseteltu pöydälle, suunnilleen niin pitkälle kuin oli mahdollista ilman muita pelaajia. Loput porukasta saapuivat pian minun jälkeeni.

Jokainen pelaaja oli tutustunut etukäteen sääntöihin, ainakin pintapuolisesti. Itse muistin suurimman osan säännöistä muutaman vuoden takaisista peleistä, mutta kuten myöhemmin huomattiin, oli sielläkin joitain asioita pelattu väärin. Osa eksoottisimmista säännöistä kerrattiin yhdessä ja peli pääsi alkamaan noin kello 12.00.

Pelin kulku

 

Edustin itse pelissä Letnevin paronikuntaa, jolla on melko tehokas teollisuuskoneisto, mutta huono kaupankäyntitaito. Muilla pelaajilla rodut vaihtelivat avaruuskilpikonnista kauppaa käyviin leijoniin ja liskokyborgeihin.

Pelin ensimmäinen vuoro tuntui kestävän hyvin kauan, mikä oli odotettavissa, kun uudet pelaajat totuttelivat sääntöihin. Rodut lähtivät kuusikulmaisen galaksin reunoilta valloittamaan itselleen lisää tilaa, sekä kullanarvoisia planeettoja, jotka antoivat sekä resursseja teollisuudelle että poliittista vaikutusvaltaa. Pelin alkupuoli kulki muutenkin melko rauhallisesti, eikä taisteluja tapahtunut. Pelaajat olivat muodostaneet keskenään useita rauhansopimuksia, mutta oli vain ajan kysymys, milloin täysi sota syttyisi.

Galaktinen tilanne pelin alkupuolella

 



Lopulta tilanne räjähti käsiin Jol-Narin yliopiston hyökätessä L1X1Z liskokyborgien kimppuun. Tämä sota imaisi mukaansa myös Hacanin leijonat sekä oman paronikuntani. Avaruuskilpikonnat ja Winnut pysyttelivät vielä omassa kylmässä sodassaan, raahaten jatkuvasti "lisää rautaa" yhteiselle rajalleen. Liskokyborgit menettivät valtaosan alueistaan ja laivastostaan. Samoin kävi lopulta myös Hacanin leijonille, joiden isku liskoja vastaan aiheutti vastaiskut Jol-Narin yliopiston ja omien joukkojeni osalta.

Peli päättyi melkein kaksitoista tuntia sen alkamisen jälkeen (noin kello 23.30), kun Winnujen pelaaja päätti pelin kolmen vihamielisen laivaston lähestyessä hänen rajojaan. Tilanne pelin päättyessä oli melko tasainen. Kolmella pelaajista oli 4 pistettä, kahdella pelaajalla oli 3 pistettä ja yhdellä pelaajalla vain 1 piste. Kolmen pelaajan välinen tasapeli ratkaistiin suoritettujen tavoitekorttien määrällä, jonka perusteella voitto meni lopulta Hacanin kauppiasleijonille.

Jälkipelit

 

Miltä sitten tuntui pelata 12 tuntia samaa lautapeliä ja miksi peli ylipäätään kesti niin pitkään? Twilight Imperium 3rd edition on tunnetusti pitkä peli. Omat aikaisemmat pelikokemukseni olivat olleet pituudeltaan 5-7 tuntia, joten tämä 12 tunnin rupeama oli uusi ennätys. Täytyy myöntää, että iso osa peliajasta kului odotteluun. Koska pelaajia on kuusi, voidaan ajatella, että tuo 12 tuntia jaettuna kuudella on se aika, jonka kukin pelaaja pääsi "oikeasti pelaamaan" omaa peliään. Muu aika kului muiden pelaajien touhujen tarkkailuun. Ja tietenkin ruokatauolla mausteisen linssikeiton nautiskeluun.

Tämäntyyppisessä pelissä on toki erittäin tärkeää pitää silmällä muita pelaajia ja olla ajan hermolla siitä, mitä laudalla ja sen ulkopuolella tapahtuu. Myös erilainen uhkailu, neuvottelu ja lahjonta on oleellinen osa pelikokemusta. Tämä vapaamuotoinen keskustelu kuitenkin tuo peliin selvästi lisää kestoa, mutta mielestäni se on loppujen lopuksi sen arvoista, koska pidän sosiaalista kanssakäymistä yhtenä lautapelaamisen tärkeimmistä ulottuvuuksista.

Jotain tästä pelistä kertonee se, että näin melkein kaksi viikkoa myöhemmin pystyn yhä muistamaan pelin kulun erittäin hyvin. Muistan monet pelin jännittävistä hetkistä selkeästi. Muistan omat onnistuneet ja epäonnistuneet suunnitelmani. Muistan myös pelaajien välillä käydyt, välillä melko tunteikkaat vuoropuhelut ja kaupankäynnit. Harvat pelit oikeasti luovat niin pysyviä muistikuvia kuin Twilight Imperium 3rd edition. Minulla on taas kerrottavana oma tarinani galaksin valloituksesta, joka ei ihan heti unohdu.

Pelimekaanisesti peli ei täyttänyt odotuksia. Pystyin aktiivisesti pelaamaan vain pienen osan ajasta, enkä varsinaisesti saavuttanut mitään merkittävää pelin aikana. Enkä edes voittanut. Kokemuksena tuo syksyinen sunnuntai oli jotain aivan muuta. Tuo tähtienvälinen kamppailu on vain ja ainoastaan niiden kuuden paikalla olleen henkilön välinen kokemus, joka on piirtynyt syvälle muistiini. Laivastojen liikkeet. Poliittiset salajuonet. Sodan- ja rauhanjulistukset. Oma avaruusoopperani.

Oliko se kahdentoista tunnin arvoista? Todennäköisesti. Tosin mainittakoon, että aivoni olivat pelin jälkeen niin ylikierroksilla, että kotiin päästyäni nukkumisesta ei tullut juuri mitään.