Toteuta onnistunut peli-ilta

Järjestin viime viikonloppuna peli-illan muutamalle kaverille ja se onnistui mielestäni poikkeuksellisen hyvin. Pohdin onnistumiseen johtaneita syitä - miksi juuri tämä kerta onnistui niin hyvin? Tunnistin seuraavia onnistumisen edellytyksiä, jotka olen listannut Demingin ympyrästä tuttuihin neljään osa-alueeseen.

1. Suunnittele

Rajaa peli-iltaan osallistujat harkiten. Kuinka monta osallistujaa kannattaa kutsua? Onko pelejä ja pöytiä kaikille tarpeeksi? Mitä pelejä itse haluat pelata? Onko joitain henkilöitä, jotka erityisesti kannattaa kutsua? Onko niitä, joita ei kannata kutsua tällä kertaa?

Valitse kutsutapa ja toimita kutsut ajoissa. Ihmisten kalenterit ovat nykyään aika täynnä, joten kutsuja ei voi todennäköisesti lähettää liian aikaisin. Olen itse kokeillut kutsujen lähettämiseen tekstiviestejä, sähköposteja, blogia ja Facebookkia. Näistä Facebook on mielestäni selvästi ylivoimainen, tietenkin edellyttäen, että myös pelikaverit käyttävät sitä.

Suunnittele logistiikka ja ohjeista osallistujia. Kannattaa kirjoittaa kutsuun paikka ja aika mahdollisimman selkeästi. Myös järjestäjän puhelinnumero on pakollinen - olen kuullut tilanteesta, jossa osallistujat ovat tulleet paikalle, mutta eivät löytäneet pelipaikkaa eivätkä saaneet ketään kiinni. Pyydä osallistujia ilmoittamaan mikäli he saapuvat muulloin, kuin kutsussa merkittynä aikana. Kutsussa kannattaa ohjeistaa myös muita asioita, erityisesti jos peliporukka ei ole kovin tuttua. Esimerkiksi tilaisuuden alkoholipolitiikka on asia, joka on syytä selvittää etukäteen.

Suunnittele muonitus ja ohjeista osallistujia. Kerro osallistujille onko tarjolla jotain yhteistä syötävää tai juotavaa vai tarvitseeko tuoda omaa välipalaa. Itse olen yleensä tarjonnut jonkinlaisen yhteisen lämpimän ruoan, esimerkiksi keiton tai padan, jonka lisäksi osallistujat ovat tuoneet omia välipaloja. Myös yhteinen pizzatilaus on ollut suosittua. Mikäli kohteessa on rajatut mahdollisuudet ruoan valmistamiseen, se kannattaa mainita. Ei ole kiva syödä jäistä pakastepizzaa, koska paikalla ei ollutkaan uunia.

Suunnittele alustava aikataulu ja valitse pelattavat pelit etukäteen. Sovi myös kuka opettaa minkäkin pelin. Olen huomannut, että peli-illat ovat huomattavasti mukavampia silloin, kun pelattavat pelit on valittu etukäteen. Silloin yhteistä arvokasta peliaikaa ei kulu seuraavan pelin pohtimiseen. Tämä onnistuu hyvin Facebook-ryhmässä asiasta keskustelemalla. Kun pelit on sovittu etukäteen, voi niitä yrittää aikatauluttaakin - ensin peli X, sitten noin kello Y peli Z. Aikataulu tuskin pitää tarkalleen, mutta se antaa kuitenkin suuntaa ja rakennetta päivään.

2. Toteuta

Toteuta peli-ilta niin kuin suunnittelit. Avoin, kaikkien yhdessä tekemä suunnitelma on asettanut osallistujille tietyt odotukset iltaa varten. Muutoksia todennäköisesti kuitenkin tulee. Joku myöhästyy tai joku ei haluakaan pelata jotain peliä. Pyri kuitenkin pitämään kiinni siitä mitä on sovittu. Älä kuitenkaan ole itsepäinen, jos osallistujista selkeä enemmistö haluaa tehdä jonkin muutoksen. Pyri kompromisseihin, mutta ole myös valmis luopumaan suunnitelmasta illan sujumisen edistämiseksi.

Yritä myös yllättää osallistujat jotenkin. Tarjoa pullollinen kuohuviiniä juotavaksi ennen ensimmäistä peliä tai tarjoa karkkia tai vihannestikkuja. Pienikin positiivinen yllätys nostaa osallistujien kokemusta paremmaksi, koska se ylittää heidän odotuksena (ilta onkin vähän parempi, kuin etukäteen oli suunniteltu).

Muista pitää lyhyitä taukoja pelien välissä, jolloin osallistujat ehtivät käydä vessassa, tarkistaa puhelimensa ja syödä välipalaa. Asettele itse tällä aikaa vaikka seuraava peli valmiiksi.

3. Arvioi

Kysy illan päätteeksi osallistujilta palautetta. Keskustelkaa siitä, mikä illassa meni hyvin ja mitä olisi ehkä voinut tehdä paremmin. Ole avoin vastaanottamaan kriittistäkin palautetta. Arvioi vielä itse onnistumista kirjoittamalla siitä vaikka blogiin tai vain ajatustyönä. Pyri tunnistamaan ainakin yksi asia, joka meni erityisen hyvin ja yksi asia, jossa oli selkeästi parannettavaa.

4. Paranna

Kehitä erityisen hyvin onnistuneista asioista vielä vähän parempia ja korjaa suurimmat epäonnistumiset seuraavalla kerralla. Älä käytä energiaa asioihin, jotka olivat melko hyviä tai vähän huonoja - paitsi jos niiden parantaminen on todella helppoa (esim. vähän häiritsi se, että tilassa oli kylmä, eli laitan patteria kuumemmalle).

Jos et tunnista epäonnistumisia, niin ei niitä kannata väkisin keksiä. Silloin voi tyytyväisenä hyväksyä illaan meneen erittäin hyvin. Jos et tunnista yhtään vahvuutta, niin toivon ainakin etten itse osallistunut siihen iltaan. Liitän tähän loppuun vielä lyhennetyn version kirjoituksesta, jota voi halutessaan vaikka käyttää raksi ruutuun -periaatteella.

Onnistuneen peli-illan tsekkilista:

1. Suunnittelu (ennen peli-iltaa)

• Valitse osallistujat harkiten
• Valitse kutsutapa ja toimita kutsut ajoissa
• Varmista, että kutsussa on yhteistietosi
• Suunnittele logistiikka ja muonitus
• Sovi osallistujien kanssa pelattavat pelit etukäteen
• Suunnittele alustava aikataulu ja järjestys peleille
• Ohjeista osallistujia siitä, mitä heiltä odotetaan (omat välipalat mukaan yms.)

2. Toteutus (peli-illan aikana)

• Toteuta peli-ilta suunnitelman mukaan
• Yllätä osallistujat positiivisesti
• Pidä taukoja
• Kysy osallistujilta palautetta

3. Arvioi ja paranna (peli-illan jälkeen)

• Pohdi illan onnistumista osallistujien palautteen ja oman näkemyksesi perusteella
• Tunnista yksi selkeä vahvuus ja yksi selkeä kehityskohde
• Tee vahvuudesta vielä vähän parempi
• Korjaa kehityskohde

Kuulisin mielelläni kokemuksianne peli-iltojen järjestämisestä. Mikä on osoittautunut teillä hyväksi käytännöksi? Mitkä ovat olleen yleisimpiä kompastuskiviä?

Tärkeitä oppeja lautapelien eteenpäin myymisestä

Aloitin lautapeliharrastukseni 2009 tammikuussa. Siitä lähtien olen ostanut melkoisen määrän pelejä, kuten lautapeliharrastukseen mukaan tempautuville usein näyttää käyvän. Tällä hetkellä omistan noin 100 peliä ja 190 lisäosaa. Omistamistani lisäosista monet sisältävät kuitenkin vain yhden kortin tai ne ovat muuten hyvin mitättömiä, eli tilanne ei ole ihan niin paha kuin lukumäärä antaa ymmärtää. Näiden lisäksi olen aikaisemmin omistanut 142 peliä tai lisäosaa, jotka olen myöhemmin myynyt tai antanut pois. Eli voidaan sanoa, että olen viidessä vuodessa hankkinut noin 430 peliä tai pelin osaa ja pitänyt niistä noin 300. Kierto on ollut melko tehokasta, mutta parantamisen varaan olisi vielä.

Ylläolevan numerovuodatuksen tarkoituksena on siis kertoa, että minulle on kertynyt mukavasti kokemusta lautapelien myymisestä. Tässä tärkeimpiä oppeja.

1. Suomen lautapeliseuran foorumi on erinomainen myyntikanava

Pääosan kaupoistani olen tehnyt Suomen lautapeliseuran foorumilla.  Olen pitänyt siellä ajantasalla olevaa myyntilistaa elokuusta 2011 asti. Olen havainnut kolme hyvää käytäntöä. Kannattaa merkitä myynnissä oleville peleille jonkinlainen ohjehinta, jota voidaan pitää lähtökohtana neuvotteluille. Tämä madaltaa potentiaalisten ostajien kynnystä olla sinuun yhteydessä.  Kannattaa myös pitää kirjaa myymistäsi peleistä. Tämä rakentaa luottamusta, sillä on helpompaa ostaa henkilöltä, jolla on näkyvillä myyntihistoria. Kolmanneksi kannattaa pitää peliä myyntilistalla pitkiäkin aikoja, sillä koskaan ei tiedä, milloin ostaja ilmaantuu paikalle. Omalla listallani taisi yksi peli roikkua 1,5 vuotta ennen kuin ostaja löytyi.

2. Onko tarkoituksesi ansaita rahaa vai päästä peleistä eroon?

Kokemukseni mukaan pelien jälleenmyyntiarvo on vähän pelistä ja sen kunnosta riippuen noin 50% siitä, mitä se maksaisi suomalaisissa liikkeissä. Pelistä liikaa pyytäminen on houkutus, johon on helppo kompastua. Miksi minun pitäisi myydä tämä peli 40 eurolla, kun maksoin siitä itse 80 euroa? Tällöin kannattaa miettiä perimmäistä syytä, miksi ylipäätään myy pelejä. Jos tavoitteena on tehdä rahaa, kannattaa ehkä käyttää aika johonkin hyödyllisempään. Jos tarkoitus on päästä peleistä eroon (tai tehdä ns. "hyllyyn tilaa"), kannattaa myydä edullisesti. Tämä hyödyttää molempia osapuolia. Sinä pääset pelistä eroon ja ostaja saa pelin edullisesti.

3. Ole rehellinen ja mahdollisimman tarkka peliesi kunnosta

Lautapelaajat ovat joskus hyvin yksityiskohtaorientoituneita. Ei siis kannata kaunistella tai jättää mainitsematta pieneltäkään tuntuvia yksityiskohtia pelin kuntoon liittyen. Pelilaatikon lievästi rusentunut kulma, taittunut kortti tai ohjekirran irronnut kansilehtinen saattavat tuntua mitättömiltä, mutta peliharrastajille niillä voi olla suurtakin merkitystä. Kannattaa säästää molemmilta osapuolilta asian kauppojen jälkeiseen selvittelyyn kuluvaa aikaa ja vaivaa, ja kertoa siitä suoraan etukäteen. Mieluiten ihan kuvien kanssa, jos se on tarpeellista. Tällöin ei ainakaan jää epäselväksi, mistä on kyse.

4. Anna alennusta paljon ostaville

Kannattaa tehdä hyvä tarjous, jos ostaja on kiinnostunut useammasta pelistä kerralla. Voit esimerkiksi sopia, että postikulut sisältyvät hintaan tai pudottaa kympin tai pari kokonaishinnasta pois. Usein ostajat osaavat jotain tällaista pyytää. Tämä on kannattavaa kahdesta syystä. Ensinnäkin teet ostajan tyytyväiseksi ja nostat todennäköisyyttä, että hän ostaa sinulta vielä uudestaankin. Toiseksi pääset useammasta pelistä kerralla eroon. Minun kirjoissani tämä on pelkkää voittoa.

5. Pakkaa ja lähetä pelit hyvin

Kun ostaja on maksanut pelin, ilmoita hänelle milloin postitat paketin. Mikäli et pystykään postittamaan pakettia ilmoittamaasi ajankohtaan mennessä, ilmoita siitä ostajalle ja kerro samalla uusi ajankohta. Pelin pakkaaminen postitusta varten hyvin kannattaa, mutta siitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä rakettitiedettä. Seuraa näitä ohjeita, niin selviät:

1. Varmista, että pelin osat ovat esim. minigrip-pusseissa, eivätkä pyöri häröpallona laatikossa. Myös korttipakat kannattaa sujauttaa pusseihin. Voit käyttää myös kuminauhaa kuljetuksessa. Varmista, etteivät pelin osat pääse liikkumaan liikaa laatikossa. Täyty tyhjä tila esimerkikisi sanomalehdellä.
2. Käytä mahdollisimman sopivan kokoista laatikkoa, johon jää vähän tyhjää tilaa pelin ympärille. Täyty tyhjä tila sanomalehdellä tai kuplamuovilla. Teippaa laatikko hyvin kiinni.
3. Vie paketti postiin. Muista ottaa pakettikortin kuitti mukaan.
4. Ilmoita ostajalle, että olet postittanut paketin. Kerro ostajalle myös paketin seurantakoodi (löytyy kuitista).

SmartPOST -pakettiautomaatit ovat hyvä vaihtoehto perinteiselle paketin lähettämiselle. Ne ovat hieman edullisempia ja hoitavat puhelinnumeron avulla paketista tiedottamisen kätevästi ostajalle.

6. Hoida ongelmatilanteet ostajan eduksi

Ongelmatilanteita voi tulla vastaan siitäkin huolimatta, että olet hoitanut kaiken hyvin. Mikäli saat palautetta tyytymättömältä ostajalta, kysy häneltä mitä hän ehdottaa asian ratkaisemiseksi. Asia voi ratketa hyvin pienelläkin eleellä, esimerkiksi palauttamalla osa maksetuista rahoista. Lautapelipiirit ovat Suomessa pienet, eikä mainettaan kannata menettää parin euron takia. Järjettömyyksiin ei toki kannata suostua. Äärimmäisissä tapauksissa voi ehdottaa kaupan purkua, mutta tällaisia tilanteita en ole kyllä kohdannut.

Summa summarum

Ole aktiivinen, luotettava ja rehellinen. Älä pyydä peleistä liikaa, äläkä anna muutaman euron estää kauppoja. Jos postitat, tee se huolellisesti. Palvele ostajaa hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Viesti mieluummin liikaa, kuin liian vähän.

5 modernia lautapeliä, joita jokaisen pitäisi kokeilla ainakin kerran

Modernin lautapelivallankumouksen alettua 1995 on uusia pelejä julkaistu yhä kasvavissa määrin. Kuten perinteisissä lautapeleissä, tällä uudella lautapelien aikakaudellakin on omat klasikkonsa, joihin jokaisen lautapelikiinnostuneen olisi mielestäni syytä tutustua. Voin jo varoittaa etukäteen: lista ei tule sisältämään yllätyksiä lautapeleihin yhtään enemmän perehtyneille.

1. Settlers of Catan (1995)

Settlers of Catan on legendaarinen peli . Sen julkaisuvuotta 1995 pidetään yleensä modernien lautapelien aikakauden alkuna, lähinnä pelkästään Settlers of Catanin julkaisun vuoksi. Catan on todennäköisesti myös moderneista peleistä kaikkein parhaiten myynyt, Wikipedian mukaan sitä oli myyty 15 miljoonaa kappaletta jo vuoteen 2009 mennessä .

Pelissä pelaajat asuttavat Catanin saarta rakentamalla sinne teitä, kyliä ja kaupunkeja. Pelissä on selkeä annos tuuria, sillä joka vuorolla tuotettavat resurssit ratkaisee nopanheitto. Tästä syystä pelissä on myös hyvin vahvana osana kaupankäynti, sillä kaikki tarvitsevat kaikkia resurseja, mutta ilman kaupankäyntiä ei kaikkea voi saada. Pisteitä hankintaan omaa siirtokuntaa laajentamalla ja ensimmäisenä 10 pistettä saavuttanut pelaaja voittaa.

Settlers of Catan on mielestäni yhä erinomainen peli. Ajan hammas ei ole purrut siihen niin vahvasti kuin jotkut kriitikot väittävät. Peli on tyylikkään näköinen, sääntöjen määrältään ja kestoltaan sopiva. Catanin vahvuus on erityisesti sen avoin kaupankäynti, joka tuo peliin sosiaalista kanssakäymistä ja tekee tuurielementistä taktisesti hyödynnettävän. Veikkaisin, että vahvan sosiaalisuuden sisällyttäminen sen keinotekoisen rajaamisen sijaan on todennäköisesti Catanin menestyksen kulmakivi. Tästä syystä Settlers of Catan sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

2. Carcassonne (2000)

Listan toinen peli on todennäköisesti tuttu kaikille, jotka ovat missään suomalaisessa liikkeessä vierailleet lautapelihyllyllä. Vähintään puolet hyllystä nimittäin koostuu Carcassonnesta ja sen biljoonasta eri lisäosasta. Tehdään yksi asia nyt heti selväksi: Carcassonne ei tarvitse yhtään lisäosaa ollakseen erinomainen peli. Kirjoitukseni koskee vain peruspeliä.

Carcassonnessa pelaajat rakentavat ranskalaista Carcassonnen kaupunkia asettemalla laattoja pöydälle. Laatat sisältävät kaupunkeja, teitä, peltoja sekä luostareita. Laattojen asettelun lisäksi pelaajat jyvittävät seuraajiaan (pieniä puisia ihmishahmoja - meeplejä) laatoille, tavoitteena saada pisteet tulevaisuudessa valmistuvista kokonaisista kaupungeista, teistä ja niin edelleen. Peli päättyy, kun kaikki laatat on asetettu ja maisema on valmis. Loppupisteytyksen jälkeen eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Carcassonne on kiinnostava peli, sillä sitä voi pelata hyvin kahdella eri tavalla. Se sopii hyvin rennoksi peliksi, jossa pelaajat rakentavat yhdessä Carcassonnen maisemaa ja pyrkivät maksimoimaan omat pisteensä. Toisaalta peliä voi pelata myös hampaat irvessä, toisia pelaajia sabotoiden ja jallittaen. Mielestäni molemmille pelityyleillä on aikansa ja paikkansa.

Caracssonnessa korostuu esteettinen elämys. Maiseman luominen ja laattojen asettelu on jo itsessään tyydyttävää, vaikka ei voittaisikaan. Tästä syystä Carcassonne sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

3. Menolippu (2004)

Moderneissa (ja vähän vanhemmissakin) lautapeleistä on paljon junapelejä, mutta Menolippu on niistä ehdottamasti kuuluisin. Vuonna 2004 Alan R. Moonin suunnittelema peli on poikinut tähän päivään mennessä ison joukon sisarpelejä ja lisäosia, mutta keskityn tässä vain perus-Menolippuun, jossa reittejä rakennetaan USA:n kartalla.

Menolippu on säännöiltään tämän kirjoituksen kevyin peli. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rakentamalla reittejä. Pisteitä saa jo junien asettamisesta pelilaudalle, mutta varsinaisia pistesaaliita saa suorittamalla reittikortteja. Niistä pisteitä saa yhdistämällä omilla junillaan kaksi kortissa olevaa kaupunkia toisiinsa. Vuorollaan pelaaja valitsee yhden kolmesta vaihtoehdosta - joko asettaa junia laudalle, ottaa junakortteja (joita tarvitaan junien laudalla saamiseen) tai ottaa lisää reittikortteja. Siinä onkin pääpiirteittäin koko pelin säännöt.

Menolippu erottuu edukseen monista muista peleista kolmella tavalla. Ensinnäkin se on hyvin kevyt säännöiltään ja helppo opettaa melkein kenelle tahansa. Toiseksi se on hyvin tiukka peli - reittien rajttu määrä luo jo lähtökohtaisesti peliin herkussilen kiireen tunteen. Ehdinkö vielä kerätä kortteja vai onko nyt aika rakentaa? Kolmanneksi peli on Days of Wonderin tuttua, erinomaista tuotantoa - eli hyvin komea paketti on kyseessä. Näistä syistä Menolippu sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

4. Dominion: Valtakunta (2008)

Korttipeli Dominionin julkaisu sai aikaa melkoisen kohun. Pelin pakanrakennusmekaniikka oli jotain lähes ennennäkemätöntä. Lisäksi peli oli tarpeeksi kevyt toimiakseen laajemmalla yleisöllä. Dominionin suunnittelijalla Donald X. Vaccarinolla oli käsissään selkeä menestystarina.

Dominionissa pelaajat rakentavat omaa valtakuntaansa. Toisin kuin yleensä, valtakuntaa ei rakenneta laudalla, vaan keräämällä uusi kortteja omaan korttipakkaansa. Pelin alussa korttipakassa on muutama aloituskortti, mutta pelin edetessä sinne saa hankittua kaikkea uutta ja hienoa - esimerikiksi muita pelaajia kiroavan noidan, huonoista korteista eroon pääsemistä avittavan kappelin tai rahaa tuottavat metsurit. Tavoitteena on kerätä eniten voittopisteitä, joita saa tietyistä korteista. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, etteivät voittopistekortit tee mitään hyödyllistä pelin aikana - päinvastoin. Pelaajien täytyy siis osata hahmottaa, milloin on oikea aika siirtyä valtakunnan rakentamisesta voittopisteiden hankkimiseen.

Omasta kokemuksestani Dominionin joko oppii, tai sitten ei. Useimmat ovat sen hoksanneet melko nopeasti, mutta jotkut eivät vaan saa pelin ideasta kiinni. Kuten Carcassonneen ja Menolippuun, myös Dominioniin on saatavilla hurja määrä lisäosia (tällä hetkellä kahdeksan). Dominionin lisäosat ovat siinä mielessä mukavia, että ne tuovat peliin huomattavasti vaihtelua lisäämättä yleensä kuitenkaan opeteltavien sääntöjen määrää. Pelattavaa pelissä riittää kuitenkin myös ilman lisäosia.

Dominion on nokkela peli jota ne, jotka siihen rakastuvat, jaksavat pelata loputtomasti. Pelissä on huima määrä pelattavaa - kahta samanlaista peliä ei periaatteessa ole koskaan (ellei itse niin tahdo). Peli löytyy myös suomennettuna, mikä helpottaa sen opettamista huomattavasti. Näistä syistä, pienellä varauksella, Dominion sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

5. 7 Wonders (2010)

Listan viimeinen ja uusin peli on sivilisaation rakentamista kuvaava korttipeli 7 Wonders. Vaikka 7 Wonders ei ollut ensimmäinen korttien draftaamiseen perustuva peli, voidaan sanoa, että se popularisoi mekaniikan.

Pelissä pelaajat rakentavat omaa sivilisaatiota kolmen aikakauden kuluessa. Kolmannen aikakauden päätyttyä pelaajat pisteyttävät sivilisaationsa ja eniten pisteitä saanut pelaaja voittaa. 7 Wondersista tekee erityisen sen pelityyli. Kaikki pelaaminen on samanaikaista, eli pelaajilla ei ole omia vuoroja, vaan asiat tehdään vaihejärjestyksen mukaisesti yhtä aikaa. Nopeuspelistä ei kuitenkaan ole kyse, eli asioita voi rauhassa miettiä ja kaikki pelaajat siirtyvät seuraavaan vaiheeseen yhtä aikaa.

Vuorollaan pelaaja saa kasan kortteja vieruskaveriltaan. Pelaaja valitsee korteista yhden ja laittaa loput kortit seuraavalle pelaajalle. Kortin voi rakentaa rakennuksena, sillä voi rakentaa omaa ihmettä tai sen voi myydä. Pelaajat käyvät yhden aikakauden aikana läpi kuusi korttia tähän tapaan. Sitten pelaajat sotivat vierustovereidensa kanssa ja siirtyvät sen jälkeen seuraavaan aikakauteen, jossa jaetaan uudet kortit kiertoon.

7 Wonders on herkullisen nopea peli. Kierrokset menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, eikä pelaajien yleensä tarvitse juuri odotella. Pelin kortit ovat suuria ja komeita, mikä helpottaa pelaamista, mutta vaatii sitten taas vähän enemmän pöytätilaa. Peli kestää kokemukseni mukaan noin 30-40 minuuttia. Säännöiltään 7 Wonders on ehkä hieman muita listan pelejä raskaampi, mutta kevyestä pelistä on silti kyse. Näistä syistä 7 Wonders sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

----

Pidän listan peleistä itse eniten Menolipusta ja 7 Wondersista, mutta kaikki viisi ovat erittäin hyviä pelejä, jotka ovat todellakin ansainneet maineensa. Listan kolmea ensimmäistä peliä (Settlers of Catan, Carcassonne ja Menolippu) kutsutaan joskus nimellä "the big three". Ne ovat vakiinnuttaneet asemansa moderneiden lautapelien klassikkoina. Listan kaksi viimeistä lisäystä ovat myös jo lähellä klassikon asemaa, mutta vaatinevat vielä vähän aikaa ennen kuin niillä on pelikansan yleinen hyväksyntä asialle.

Oletko jo pelannut kaikkia viittä peliä listalla? Jos et, niin mitä vielä odotat?