5 modernia lautapeliä, joita jokaisen pitäisi kokeilla ainakin kerran

Modernin lautapelivallankumouksen alettua 1995 on uusia pelejä julkaistu yhä kasvavissa määrin. Kuten perinteisissä lautapeleissä, tällä uudella lautapelien aikakaudellakin on omat klasikkonsa, joihin jokaisen lautapelikiinnostuneen olisi mielestäni syytä tutustua. Voin jo varoittaa etukäteen: lista ei tule sisältämään yllätyksiä lautapeleihin yhtään enemmän perehtyneille.

1. Settlers of Catan (1995)

Settlers of Catan on legendaarinen peli . Sen julkaisuvuotta 1995 pidetään yleensä modernien lautapelien aikakauden alkuna, lähinnä pelkästään Settlers of Catanin julkaisun vuoksi. Catan on todennäköisesti myös moderneista peleistä kaikkein parhaiten myynyt, Wikipedian mukaan sitä oli myyty 15 miljoonaa kappaletta jo vuoteen 2009 mennessä .

Pelissä pelaajat asuttavat Catanin saarta rakentamalla sinne teitä, kyliä ja kaupunkeja. Pelissä on selkeä annos tuuria, sillä joka vuorolla tuotettavat resurssit ratkaisee nopanheitto. Tästä syystä pelissä on myös hyvin vahvana osana kaupankäynti, sillä kaikki tarvitsevat kaikkia resurseja, mutta ilman kaupankäyntiä ei kaikkea voi saada. Pisteitä hankintaan omaa siirtokuntaa laajentamalla ja ensimmäisenä 10 pistettä saavuttanut pelaaja voittaa.

Settlers of Catan on mielestäni yhä erinomainen peli. Ajan hammas ei ole purrut siihen niin vahvasti kuin jotkut kriitikot väittävät. Peli on tyylikkään näköinen, sääntöjen määrältään ja kestoltaan sopiva. Catanin vahvuus on erityisesti sen avoin kaupankäynti, joka tuo peliin sosiaalista kanssakäymistä ja tekee tuurielementistä taktisesti hyödynnettävän. Veikkaisin, että vahvan sosiaalisuuden sisällyttäminen sen keinotekoisen rajaamisen sijaan on todennäköisesti Catanin menestyksen kulmakivi. Tästä syystä Settlers of Catan sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

2. Carcassonne (2000)

Listan toinen peli on todennäköisesti tuttu kaikille, jotka ovat missään suomalaisessa liikkeessä vierailleet lautapelihyllyllä. Vähintään puolet hyllystä nimittäin koostuu Carcassonnesta ja sen biljoonasta eri lisäosasta. Tehdään yksi asia nyt heti selväksi: Carcassonne ei tarvitse yhtään lisäosaa ollakseen erinomainen peli. Kirjoitukseni koskee vain peruspeliä.

Carcassonnessa pelaajat rakentavat ranskalaista Carcassonnen kaupunkia asettemalla laattoja pöydälle. Laatat sisältävät kaupunkeja, teitä, peltoja sekä luostareita. Laattojen asettelun lisäksi pelaajat jyvittävät seuraajiaan (pieniä puisia ihmishahmoja - meeplejä) laatoille, tavoitteena saada pisteet tulevaisuudessa valmistuvista kokonaisista kaupungeista, teistä ja niin edelleen. Peli päättyy, kun kaikki laatat on asetettu ja maisema on valmis. Loppupisteytyksen jälkeen eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Carcassonne on kiinnostava peli, sillä sitä voi pelata hyvin kahdella eri tavalla. Se sopii hyvin rennoksi peliksi, jossa pelaajat rakentavat yhdessä Carcassonnen maisemaa ja pyrkivät maksimoimaan omat pisteensä. Toisaalta peliä voi pelata myös hampaat irvessä, toisia pelaajia sabotoiden ja jallittaen. Mielestäni molemmille pelityyleillä on aikansa ja paikkansa.

Caracssonnessa korostuu esteettinen elämys. Maiseman luominen ja laattojen asettelu on jo itsessään tyydyttävää, vaikka ei voittaisikaan. Tästä syystä Carcassonne sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

3. Menolippu (2004)

Moderneissa (ja vähän vanhemmissakin) lautapeleistä on paljon junapelejä, mutta Menolippu on niistä ehdottamasti kuuluisin. Vuonna 2004 Alan R. Moonin suunnittelema peli on poikinut tähän päivään mennessä ison joukon sisarpelejä ja lisäosia, mutta keskityn tässä vain perus-Menolippuun, jossa reittejä rakennetaan USA:n kartalla.

Menolippu on säännöiltään tämän kirjoituksen kevyin peli. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rakentamalla reittejä. Pisteitä saa jo junien asettamisesta pelilaudalle, mutta varsinaisia pistesaaliita saa suorittamalla reittikortteja. Niistä pisteitä saa yhdistämällä omilla junillaan kaksi kortissa olevaa kaupunkia toisiinsa. Vuorollaan pelaaja valitsee yhden kolmesta vaihtoehdosta - joko asettaa junia laudalle, ottaa junakortteja (joita tarvitaan junien laudalla saamiseen) tai ottaa lisää reittikortteja. Siinä onkin pääpiirteittäin koko pelin säännöt.

Menolippu erottuu edukseen monista muista peleista kolmella tavalla. Ensinnäkin se on hyvin kevyt säännöiltään ja helppo opettaa melkein kenelle tahansa. Toiseksi se on hyvin tiukka peli - reittien rajttu määrä luo jo lähtökohtaisesti peliin herkussilen kiireen tunteen. Ehdinkö vielä kerätä kortteja vai onko nyt aika rakentaa? Kolmanneksi peli on Days of Wonderin tuttua, erinomaista tuotantoa - eli hyvin komea paketti on kyseessä. Näistä syistä Menolippu sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

4. Dominion: Valtakunta (2008)

Korttipeli Dominionin julkaisu sai aikaa melkoisen kohun. Pelin pakanrakennusmekaniikka oli jotain lähes ennennäkemätöntä. Lisäksi peli oli tarpeeksi kevyt toimiakseen laajemmalla yleisöllä. Dominionin suunnittelijalla Donald X. Vaccarinolla oli käsissään selkeä menestystarina.

Dominionissa pelaajat rakentavat omaa valtakuntaansa. Toisin kuin yleensä, valtakuntaa ei rakenneta laudalla, vaan keräämällä uusi kortteja omaan korttipakkaansa. Pelin alussa korttipakassa on muutama aloituskortti, mutta pelin edetessä sinne saa hankittua kaikkea uutta ja hienoa - esimerikiksi muita pelaajia kiroavan noidan, huonoista korteista eroon pääsemistä avittavan kappelin tai rahaa tuottavat metsurit. Tavoitteena on kerätä eniten voittopisteitä, joita saa tietyistä korteista. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, etteivät voittopistekortit tee mitään hyödyllistä pelin aikana - päinvastoin. Pelaajien täytyy siis osata hahmottaa, milloin on oikea aika siirtyä valtakunnan rakentamisesta voittopisteiden hankkimiseen.

Omasta kokemuksestani Dominionin joko oppii, tai sitten ei. Useimmat ovat sen hoksanneet melko nopeasti, mutta jotkut eivät vaan saa pelin ideasta kiinni. Kuten Carcassonneen ja Menolippuun, myös Dominioniin on saatavilla hurja määrä lisäosia (tällä hetkellä kahdeksan). Dominionin lisäosat ovat siinä mielessä mukavia, että ne tuovat peliin huomattavasti vaihtelua lisäämättä yleensä kuitenkaan opeteltavien sääntöjen määrää. Pelattavaa pelissä riittää kuitenkin myös ilman lisäosia.

Dominion on nokkela peli jota ne, jotka siihen rakastuvat, jaksavat pelata loputtomasti. Pelissä on huima määrä pelattavaa - kahta samanlaista peliä ei periaatteessa ole koskaan (ellei itse niin tahdo). Peli löytyy myös suomennettuna, mikä helpottaa sen opettamista huomattavasti. Näistä syistä, pienellä varauksella, Dominion sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

5. 7 Wonders (2010)

Listan viimeinen ja uusin peli on sivilisaation rakentamista kuvaava korttipeli 7 Wonders. Vaikka 7 Wonders ei ollut ensimmäinen korttien draftaamiseen perustuva peli, voidaan sanoa, että se popularisoi mekaniikan.

Pelissä pelaajat rakentavat omaa sivilisaatiota kolmen aikakauden kuluessa. Kolmannen aikakauden päätyttyä pelaajat pisteyttävät sivilisaationsa ja eniten pisteitä saanut pelaaja voittaa. 7 Wondersista tekee erityisen sen pelityyli. Kaikki pelaaminen on samanaikaista, eli pelaajilla ei ole omia vuoroja, vaan asiat tehdään vaihejärjestyksen mukaisesti yhtä aikaa. Nopeuspelistä ei kuitenkaan ole kyse, eli asioita voi rauhassa miettiä ja kaikki pelaajat siirtyvät seuraavaan vaiheeseen yhtä aikaa.

Vuorollaan pelaaja saa kasan kortteja vieruskaveriltaan. Pelaaja valitsee korteista yhden ja laittaa loput kortit seuraavalle pelaajalle. Kortin voi rakentaa rakennuksena, sillä voi rakentaa omaa ihmettä tai sen voi myydä. Pelaajat käyvät yhden aikakauden aikana läpi kuusi korttia tähän tapaan. Sitten pelaajat sotivat vierustovereidensa kanssa ja siirtyvät sen jälkeen seuraavaan aikakauteen, jossa jaetaan uudet kortit kiertoon.

7 Wonders on herkullisen nopea peli. Kierrokset menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, eikä pelaajien yleensä tarvitse juuri odotella. Pelin kortit ovat suuria ja komeita, mikä helpottaa pelaamista, mutta vaatii sitten taas vähän enemmän pöytätilaa. Peli kestää kokemukseni mukaan noin 30-40 minuuttia. Säännöiltään 7 Wonders on ehkä hieman muita listan pelejä raskaampi, mutta kevyestä pelistä on silti kyse. Näistä syistä 7 Wonders sopii erinomaisesti myös perhepeliksi.

----

Pidän listan peleistä itse eniten Menolipusta ja 7 Wondersista, mutta kaikki viisi ovat erittäin hyviä pelejä, jotka ovat todellakin ansainneet maineensa. Listan kolmea ensimmäistä peliä (Settlers of Catan, Carcassonne ja Menolippu) kutsutaan joskus nimellä "the big three". Ne ovat vakiinnuttaneet asemansa moderneiden lautapelien klassikkoina. Listan kaksi viimeistä lisäystä ovat myös jo lähellä klassikon asemaa, mutta vaatinevat vielä vähän aikaa ennen kuin niillä on pelikansan yleinen hyväksyntä asialle.

Oletko jo pelannut kaikkia viittä peliä listalla? Jos et, niin mitä vielä odotat?