Miksi kannattaa pelata lautapelejä?

Yksi kysymys, jonka ääreen usein palaan lautapeliharrastukseni osalta, on pelaamisen hyödyllisyys. Lautapelaaminen on loppujen lopuksi melko aikaa vievää, hankalasti järjestettävää ja raskasta.

Aikaa voi kulua huomattavasti jo pelkkään pelaamiseen, kuten edellinen kirjoitukseni paljasti. Aikaa menee myös sääntöjen lukemiseen ja omaksumiseen. Pitääpä aikaa kuluttaa siihenkin, että saa kaupasta ostetun uuden pelin pelikuntoon. Tällä tarkoitan esimerkiksi osien irrottamista pahvikehyksistä, niiden järjestelyä ja muutenkin laatikon sisällön yleistä organisointia.

Hyvän peli-illan järjestäminen voi olla vaativaa. Vähänkin raskaammat ja pidemmät pelit helposti pelästyttävät kutsuttavat pois, ellei emäntä tai isäntä hyödynnä lahjontaa, uhkailua ja suostuttelua sopivissa määrin. Tämän lisäksi monet pelit vaativat vähintään neljä pelaajaa, jotta niistä saa kaiken irti. Jotkut pelit taas toimivat parhaiten kuudella tai jopa kahdeksalla pelaajalla, jolloin paikalle saatavien ihmisten määrä kasvaa. Ja tarjoilutkin pitäisi jollain tavalla miettiä.

Ja sitten on vielä se pelaamisen raskaus. Joidenkin pelien jälkeen olen kuullut kommentin: "Vau, tämähän tuntuu ihan työnteolta". Ei ehkä se kaikkein mieluisin tunne, kun tarkoitus olisi rentoutua ja pitää hauskaa hyvässä seurassa. Sen sijaan koko homma tuntuukin työltä.

Lautapelaamisen hyvät puolet kuitenkin selvästi ylittävät nämä edellä mainitsemani haasteet. Lautapelit edistävät aitoa yhdessäoloa, oppimista sekä kokonaisuuksien hahmottamista.

Aidolla yhdessäololla tarkoitan tilannetta, jossa joukko ihmisiä kokoontuu viettämään aikaa ilman digitaalista viihdettä. Lautapelaamisessa henkilöt ovat saman pöydän ääressä ja katsovat toisiaan silmiin. Tällaiset tilanteet tuntuvat harvenevan nykymaailmassa hälyttävään tahtiin, mutta lautapelaamisen maailmassa ne ovat yhä arkipäivää.

Aito yhdessäolo haastaa meitä kohtaamaan toisemme ihmisinä, välillä vaikeissakin lautapeleistä syntyvissä kilpailutilanteissa. Lisäksi jotkin pelit sisältävät paljon bluffaamista, valehtelua ja muita hyvin inhimillisiä kanssakäymisen elementtejä. Lautapelit esimerkiksi tarjoavat mahdollisuuden valehdella ja pettää ystäviä turvallisessa ympäristössä. Näin pääsemme harjoittelemaan tällaisten tilanteiden kohtaamista ilman oikeita seuraamuksia.

Lautapeleistä voi oppia paljon erilaisia asioita. Monet pelit harjoittavat perustason matemaattisia taitoja sekä päässälaskua. Myös todennäköisyyksiä pääsee usein miettimään. Osa lautapeleistä, erityisesti sotapelit, perustuvat oikeisiin tapahtumiin ja opettavat täten pelaajilleen historiaa. Oma taitonsa on myös lautapelin sääntöjen opettaminen muille pelaajille, joka on omanlaista pedagogista oppimista. Edellä mainitut sosiaaliset taidot sisältyvät toki myös oppimisen alle. 

Kokonaisuuksien ymmärtämisen olisin voinut kirjata myös oppimisen alle, mutta mielestäni kyse on niin suuresta asiasta, että halusin käsitellä sen erikseen. Lautapelien pelaaminen opettaa erityisesti strategista ja taktista ajattelua, josta on usein hyötyä esimerkiksi työelämässä tai kotona suurempia projekteja suunnitellessa. 

Jokaisessa lautapelissä on omat sääntönsä, jotka muodostavat lautapelille oman, ainutlaatuisen maailmansa ja toimintaympäristönsä. Lisäksi lautapeleissä on aina jokin tavoite, esimerkiksi olla ensimmäinen  pelaaja, joka saavuttaa jotain, saada eniten pisteitä tai muuta vastaavaa. Strategista ajattelua on suunnitella, mitä keinoja - lautapelin lainalaisuuksia kunnioittaen - käyttämällä tuon tavoitteen aikoo saavuttaa. Kun strategiset valinnat on tehty, täytyy niiden mukaisesti taktisilla valinnoilla, eli varsinaisilla siirroilla, pyrkiä saavuttamaan tavoite.

Lautapeli on kokonaisuus sääntöjen luomia lainalaisuuksia, sekä tavoitteita, joihin tulisi päästä näitä lainalaisuuksia hyödyntäen ja kunnioittaen. Parhaat pelaajat ymmärtävät tämän kokonaisuuden toiminnan ja osaavat tehdä parhaat strategiset valinnat ja toteuttaa ne hyvällä taktisella pelillä, saavuttaen asetetun tavoitteen. Perustasolla kyseessä on samat asiat kuin esimerkiksi yrityksen johtamisessa: liiketoiminnan suunnittelu, tavoitteiden asettaminen ja suunnitelmien operatiivinen toteuttaminen. Ei siis ihme, että lautapelaaminen voi välillä tuntua työltä.

Yhteenvetona todettakoon, että lautapelaaminen vaatii jokin verran vaivannäköä. Siitä saatavat hyödyt ovat kuitenkin mielestäni ehdottomasti vaivannäön arvoisia. Samanlaisia sosiaalisia oppimiskokemuksia on harvassa.